Jokainen tappamasi lohikäärme

Inspiroidu 135: Kauhu  
Aiheena kauhu - tyyli ja tekniikka on vapaa, runosuoni saa kukkia ja lepakot lentää. Kauhuelokuvista voi aloittaa ja myös Halloween sopii aiheeksi. Pelko ei välttämättä ole kauhua eikä kauhu pelkoa, sillä kaikkea kauheaahan ei tarvitse pelätä. Tulkitse! 

Tämän leiskan kuva on otettu monta vuotta sitten ja se on osa kuvasarjaa, jotka otin erästä ennakkotehtävää varten. Kuvassa ovat larppitoverini, mutta kuvasarja ei ole larpista vaan se on ihan oman mielikuvitukseni tuotetta. Runo on myös omaa käsialaa.

Koska en ehtinyt viime kerran haasteeseen mukaan, yhdistin tähän kaksi, siis myös haasteen 135: kymmenen päällekkäistä kerrosta. Vielä nytkin mulle on vähän hämärän peitossa että miten ne lasketaan, mutta tähän ne ainakin yritin saada.

Syksy

En pidä syksystä. Tai no, muutamista jutuista siitä kyllä pidän. Väriloisto on kaunista, samaten syksyinen auringonpaiste. Metsä syksyllä on ihanimmillaan kun ei ole ötököitä. Jos saa olla sisällä, on ihana polttaa kynttilöitä ja tunnelmoida.

Mutta en pidä siitä että tulee kylmää, märkää ja pimeää. Kasvit kuolevat, pimeä tulee entistä aikaisemmin, ulos pitää pukea lämpimät vaatteet. Ihmiset kaupungilla ovat sulkeutuneita. Voi kun olisi jo kevät!


Kuva on otettu muutama vuosi sitten Siurossa, kuvaajana on ollut S.T.
Runo on jälleen ihan oma ja kuvan vieressä olevat pallurat ovat kirkkaita lasihelmiä, niiden alla valkoista tapettia. Kuvan yläpuolella oleva
siirtokuva ei oikein näy hyvin, se on French Market-siirtokuvista ja siinä lukee la vie est bonne. En halunnut kovin paljon elementtejä tähän, että taustapaperi pääsee oikeuksiinsa. Kuvan olen taas onnistunut ottamaan vähän vinoon.

Metsänhenkiä

Inspiroidu 123: Jossain tuolla kaukana
Kaukainen ystävä, haave lomasta ja kaukomaista, hamassa tulevaisuudessa siintävä ammattiin valmistuminen, ajatuksissaan ja haaveissaan eläminen tai kaukaisuuteen katsominen ihan muuten vain - jokaisella meistä on jotakin jossain tuolla kaukana.



Jossain tuolla kaukana on vielä metsä, jossa metsänhenget asuvat. Missä ihminenkin voi tuntea jonkin läsnäolon, joka muuttaa maailmaa paremmaksi.

Tiedän, tämä ei ole ihan siitä perinteisimmästä päästä aiheen tulkintaa. Tällä kertaa ei ole edes oma runo journalingina, vaan yksi lempparirunoilijani teksti. Matti Paloheimo on ollut pitkän aikaa suosikkini, pitäisi saada hänen runokirjojaan hyllyynkin. Kuvat on otettu Jyväskylässä monta vuotta sitten, kuvaajana toimi S.F.
Leiskan kuvaus meni vähän vinksalleen, oikeasti tällä kertaa elementit ovat jopa ihan suorassa, joka on mulle tosi vaikea juttu :D

Paperit ja lehdet Tiimarista, boordi on Scenic Routen Rockland-sarjaa ja isot alkukirjaimet Scenic Routea myös.