En pidä syksystä. Tai no, muutamista jutuista siitä kyllä pidän. Väriloisto on kaunista, samaten syksyinen auringonpaiste. Metsä syksyllä on ihanimmillaan kun ei ole ötököitä. Jos saa olla sisällä, on ihana polttaa kynttilöitä ja tunnelmoida.
Mutta en pidä siitä että tulee kylmää, märkää ja pimeää. Kasvit kuolevat, pimeä tulee entistä aikaisemmin, ulos pitää pukea lämpimät vaatteet. Ihmiset kaupungilla ovat sulkeutuneita. Voi kun olisi jo kevät!
Kuva on otettu muutama vuosi sitten Siurossa, kuvaajana on ollut S.T.
Runo on jälleen ihan oma ja kuvan vieressä olevat pallurat ovat kirkkaita lasihelmiä, niiden alla valkoista tapettia. Kuvan yläpuolella oleva
siirtokuva ei oikein näy hyvin, se on French Market-siirtokuvista ja siinä lukee la vie est
bonne. En halunnut kovin paljon elementtejä tähän, että taustapaperi pääsee oikeuksiinsa. Kuvan olen taas onnistunut ottamaan vähän vinoon.
Voi miten ihania elementtejä runossa ja sivussa: valkeat höyhenet, sileät kivet, puun sielu unessa syksyllä... ja joo tiedän että piti olla sydän eikä sielu, mutta näin se mun mieleeni tuli :) Taustapaperi on tosiaan hurjan kaunis, ihan syksyn värinenkin <3
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista Pia! Ja kyllä sydämen voi samaistaa sieluun, kaunis mielikuva <3
VastaaPoista